Tuoksuyliherkkyys ja harrastukset

12.9.2019

SYKSY SAAPUU HILJALLEEN… … pitäisiköhän karhujen lailla miettiä kömpimistä omaan pesään talviunille?

Lehdet ja flyerit postilaatikossa ovat olleet tulvillaan kuntosalien ja muiden liikuntamuotojen esittelyä ja tarjouksia, toinen toistaan edullisempia ja lajiltaan kiinnostavampia. Eri kuorot, lukupiirit, käsityökerhot, jne. esittelevät myös moninaista tekemisen kirjoa eri yhdistyksissä ja porukoissa. On totisesti valinnan runsautta tarjolla niin keholle kuin mielellekin!

Olitpa tuoksu- tai hajusteherkkä, allerginen, normaali tai ylipainoinen, nuori tai jo useampia vuosia elämää tarkastellut henkilö, poteroon kotiin kaivautuminen ei ole hyvä vaihtoehto kenellekään. Siis liikkumaan ja harrastamaan!

Itse nautin sauvakävelystä PPP-tekniikalla. Opin termin parisen kymmentä vuotta sitten: ”Pitää Pystyä Puhumaan” kun kävelee. Lenkillä voi vaihtaa päivän kuulumiset naapurin tai ystävän kanssa. Metsätielläkin joutuu tosin välillä välttelemään satunnaisia vastaantulijoita, jotka ovat sonnustautuneet tuhtiin haju- tai partaveteen lähtiessään ulkoilemaan. Kotikadulla tai liikuntapuistossa sen sijaan aistin runsaamman tuoksu- ja hajustekirjon lenkeilläni. Melkein käy sääliksi, että he eivät voi aistia syysluonnon muhevaa tuoksua oman tuoksupilvensä keskellä.

Toinen, ja tärkein kuntoilumuotoni on vesijuoksu. Onneksi Riihimäen uimahalli ei ole liian kloori- ym. puhdistusainetuoksuinen. Lottovoitto! Juoksen siis altaassa astmadiagnoosin antamalla alennuskortilla todella edullisesti aamupäivisin kolme kertaa viikossa. Kävijät tervehtivät iloisesti toisiaan ja altaassa ennättää jopa vaihtaa tärkeimmät päivän kuulumisetkin sosiaalisesti ja ystävällisesti. Nivelet löytävät taas liikkuvuutensa ja sopiva vauhti antaa pienen hengästymisen ja pulssin kohotuksen - loppupäivän on keholla hyvä olo!

Onko? Ei välttämättä ole, koska jokaisella uimarilla tai kuntosalin käyttäjällä on valitettavasti omat tuoksut mukana puku- ja pesuhuoneessa. Välillä eri tuoksusekoituksesta selviäminen on tosi seikkailu! Kanssaliikkujat tulevat tuoksuvina pukuhuoneeseen, pesuhuoneessa tuoksujen huuhtelu ei ole riittävä, vaan altaassa nenään kantautuu voimakas hajuste ja se yskittää. Pesuhuoneessa on välillä kymmeniä eri shampoo- ja pesunesteitä samanaikaisesti ilmassa kuuman veden ”boostaamana”. Ja lopuksi takaisin pukuhuoneessa tilan valtaavat eri kehon rasvatuotteiden, hiusravinteiden ja –lakkojen tuoksut föönipisteessä, sekä vielä meikit ja hajuvesitujaus ulos lähtiessä.

Kesäsiivouksen aikana on viimeinenkin ”Tuoksutko liikaa?” –juliste valitettavasti poistunut Riihimäen uimahallin seinältä. Julisteita voi tilata tai tulostaa itse Allergia-, Iho- ja Astmaliiton sivuilta, eikä luulisi niiden laminoinnin vievän liikaa aikaa hallin henkilökunnalta.  Toivonkin, että uimahallin seinille, ilmoitustauluille ja pukuhuoneisiin ilmestyisi pikaisesti näitä positiivisia kysymysjulisteita mahdollisimman nopeasti! Näitä voi lupaa kysyen viedä omiin harrastuspisteisiinsä ja levittää näin suvaitsevuuden ja huomioon ottamisen viestiä laajemmille piireille.

Henkisemmistä harrastuksista joudun valitettavasti tinkimään esim. teatteriesityksistä, konserteista, keskustelupiireistä ja jopa seurakunnan tilaisuuksista. Niiden hajustemäärä ylittää terveyteni rajan. Kävin viime vuonna kerran Riihimäen teatterissa, jonka yleisissä tiloissa on kiitettävän selvästi juuri näitä Tuoksutko liikaa –julisteita, mutta niistä huolimatta eteinen ja sali olivat tuoksupommeja. Aivosumu, kivut ja jälkitila kesti parisen viikkoa.

Harrastuksenani on vuosikausia ollut kuorolaulu. Harvemmin enää joku tulee runsastuoksuisena harjoituksiimme, ja jos näin käy, ainahan voimme istua mahdollisimman kaukana toisistamme. Konserteissa hajusteettomuuden toive tulee luonnollisena ja ehdottomana myös orkesterista ja solisteilta. Huolehdin siitä, että olen hyvissä ajoin ennen yleisöä lavalla, joten ääneni säilyy esitykseen asti ilman ongelmia. Keinot löytyvät, jos vain itse haluaa panostaa ja nähdä vaivaa.

Harrastetaan ilolla ja sydämen kyllyydestä niin liikuntaa kuin kulttuuriakin tämäkin syksy- ja kevätkausi.  Informoidaan kanssaihmisiämme asiallisesti tuoksu- ja hajusteherkkyydestämme, niin tulemme kuulluiksi. Kerta kerralta ja vähä vähältä yhä useammat ymmärtävät, ettei terveytemme kestä tuoksuja tai hajusteita. Ovathan kanssaihmisemme jo ymmärtäneet, että kala- ja pähkinäallergikolle ei tarjoilla mantelikalaa aterialla!

Tsemppiä syksyyn toivottaa Anne Lumio